P*skarteluhaaste #277 - Bingo

pop-up  -  siivet  -  tussi

P*skarteluhaaste #274

Jaaha, taas osallistun paskarteluihin :) tätä oli jännä tehdä, yleensä miellän nää helistinkortit lasten jutuiksi ja skidikortille mulla ei nyt ollut tarvetta. Jostain tuli kuitenkin idea gojirasta, ja siitä sit perus-godzilla.
Laitoin sille pari paperiautoakin massuun, huomasin vaan et mun kalvo on niin sähköinen et se imi melkein kaikki silput itteensä kiinni, joten vain osa niistä liikkuu. Pahus. Muuten hauska.
Tää on samalla testipostaus puhelimesta.

P*skarteluhaaste #273 - Luonnos

Luonnoksena oli tällainen

Tein sitten yhden skräppisivun, en kyllä tykkää. Tai osin joo, osin en.
Sivu on hiukka hajakokoinen, mulla on tekeillä sellainen Kathy Ortan Lapbookista inspiroitunut albumi, jossa on miljoona lappua ja härpäkettä. Katotaan mitä tulee...

Mut tässä siis haasteeseen osallistuva sivu.

P*skarteluhaaste #272

Haasteessa saikin tehdä mitä haluaa.
Siili pyyteli minulta jo aikaa sitten uutta kantta kalenteriin, ja semmoisenhan sitten tekaisin. Kalenteri on siis sellainen jossa etulehtenä on muovitasku jonne voipi sujauttaa mitä haluaa. Koska kalenterissa on kansissa melko henk.koht. juttuja, laitan tähän kuvaan vain sisään tarkoitetun paperiaskartelun, jolla siis haasteeseen osallistun.
Aiheena konemieli. Pohjalla gessorattaat, päällä paperileikkuu. Ja tusseilua.

P*skarteluhaaste #271 - Bingo

Osallistun taas paskishaasteeseen...
Mun bingorivi on : piirustelua - ympyröitä ja palloja - gesso

Gessosin tähän pohjaksi yhden tosi ruman skräppikartongin (virheosto jostain alesta...), doodlailin ympyröitä ja kohotin niitä vähän taustasta. Kuvioiden lisäksi piirustelin kuvaan Iloa! oranssilla, mutta jouduin ottamaan kuvan puhelimella ja sinnehän se väri hävisi :)

Lähimetsän hobot

Oli pakko ottaa risukeittimestä revanssi, niinpä viikonloppuna oli suunta kohti takametsää Siilin kanssa. Possu jäi kotiin, koska sillä ei ole talviretkeilyyn sopivia kamppeita.

Varustauduttiin kotoa lähtiessä reilulla tuohella ja kuivilla puutikuilla. Matka meni nopsaan, hankikanto oli  nimittäin mieletön! Ja retkipaikka lähellä... Harmi ettei näistä keleistä saa nauttia joka vuosi, ainakaan yhtä pitkään kuin mitä nyt on saatu hangella viipotella.

Matka oli yhtä hirvenjälki bongausta, olivat silloin pehmeämmän kelin päivinä käyneet ympäri hoodeja. Jäljet olivat kivasti jäätyneet.

Kohteeseen päästyä oli noussut pirunmoinen tuuli, ja pilvet uhkasivat pilata päivän. Etsiskeltiinkin suoja tulorinteestä, eikä tuo nyt hassumpi paikka ollut, näköaloja hieman kaipailtiin.

Keitin syttyi ja paloi loistavasti. Tällä kertaa eväänä oli hirvikebakoita, jotka käristettiin tulilla. Molemmilla oli omat kuumat juomat termareissa, preferenssit kun on erit.

Tajusin ottaa tällä kertaa kokonaisen makuualustan mukaan. Ei ollut hassumpaa pönötellä siinä päällä, ei kastunut housunlahkeet. Päivä paistoi, keitin loimusi (myös risuilla), seura oli mitä parhainta ja ape samoin. Näitä lisää!

ps. kuvat on käsitelty picmonkeyllä, jossa saattaa nörtti vahingossa innostua sarjakuvateemaisiin lisäkkeisiin. Saapi ainakin naaman piiloon.

Seikkailukas lomapyöräily, osa 2

Viime kerralla jäimme Leivonmäen kansallispuistoon kyyn kera rannalle. Aamu oli kuuma- taisi olla kesän pahin/paras hellejakso päällä. Tavarat fillariin ja menoksi - paitsi poljin oli lähes repeytynyt irti!
Olihan se hieman lenkannut ennenkin, mutta nyt oli ilmeisesti kuumuus ja eilisen pitkä matka tuhonneet muovin lopullisesti. No, ilmastointiteippiä kehiin ja uusi yritys. Harmi etten ottanut kuvaa.

Matka keskeytyi heti alkuunsa Leivonmäellä, oli pakko pysähtyä huoltsikalle. Vesitankkasin itseni ja pullot-hiukka nolotti, aamupäivän lämpötila oli jo kolmekymmentä ja hiki oli ensimmäisillä kilometreillä virrannut siihen malliin ettei kahviossa istunut mitenkään freesi ilmestys. Näytin lähinnä siltä että saan sydänkohtauksen millä hetkellä hyvänsä... onneksi kukaan ei huolestunut niin paljon että olisi sitä julkituonut.

Leivonmäeltä päätin fillaroida pikkutietä Kangasniemelle sukuloimaan (saunaan :) ) pikkuteitä pitkin - kammoan nelostien liikennettä aivan liikaa. Opinpa ainakin sen että kartta ei aina kerro onko tie asfaltoitu koko matkalta vai ei. Ja että vastikään sorastettu hiekkatie retkitavaroilla lastatulla fillarilla on aivan h*****tin raskas. Ei kulkenut ei. Pehmeä terävä sora vaan pyörähteli renkaitten alla, ja liikennettä oli juuri sen verran ettei keskellä hieman kovemmalla voinut ajaa. Talutin aikamoisia matkoja tällä etapilla. Kun vihdoin pääsin kääntymään hiekalta pikitielle, olin jo niin poikki että pidin taukoja jolloin söin aina jotain pientä varmaan reilun puolen tunnin välein. Oli tosiaan niin kuumakin että saattoi olla ihan viisasta...

Kunnon ruokatauon päätin pitää heti kun jokin mukava paikka tulisi vastaan. Aika kamalia on fillaroitsijan kannalta nuo tienvarret, jollei halua kauemmas pyyhkäistä. Olin iloisesti yllättynyt kun pysähdyspaikalta yllättäen löytyi rantamaisema ja kivipenkit! Ja kas kummaa, vaikkei minulla ollut enää päivän etapista jäljellä kuin vajaa kolmisenkymmentä kilometriä, tuli lämpötilasta huolestunut sukulaiseni minua vastaan, ja noukki kyytiinsä (ah!ilmastoitu auto!), olipa varustautunut kylmällä siiderilläkin! Mikä onnenpäivä! Matka jatkuikin tuolta eteenpäin vasta muutaman hyvin matossa riiputun päivän jälkeen, ja pyöräkin saatiin korjattua, sekä ajoasentoa korjattua.