P*skarteluhaaste #271 - Bingo

Osallistun taas paskishaasteeseen...
Mun bingorivi on : piirustelua - ympyröitä ja palloja - gesso

Gessosin tähän pohjaksi yhden tosi ruman skräppikartongin (virheosto jostain alesta...), doodlailin ympyröitä ja kohotin niitä vähän taustasta. Kuvioiden lisäksi piirustelin kuvaan Iloa! oranssilla, mutta jouduin ottamaan kuvan puhelimella ja sinnehän se väri hävisi :)

Lähimetsän hobot

Oli pakko ottaa risukeittimestä revanssi, niinpä viikonloppuna oli suunta kohti takametsää Siilin kanssa. Possu jäi kotiin, koska sillä ei ole talviretkeilyyn sopivia kamppeita.

Varustauduttiin kotoa lähtiessä reilulla tuohella ja kuivilla puutikuilla. Matka meni nopsaan, hankikanto oli  nimittäin mieletön! Ja retkipaikka lähellä... Harmi ettei näistä keleistä saa nauttia joka vuosi, ainakaan yhtä pitkään kuin mitä nyt on saatu hangella viipotella.

Matka oli yhtä hirvenjälki bongausta, olivat silloin pehmeämmän kelin päivinä käyneet ympäri hoodeja. Jäljet olivat kivasti jäätyneet.

Kohteeseen päästyä oli noussut pirunmoinen tuuli, ja pilvet uhkasivat pilata päivän. Etsiskeltiinkin suoja tulorinteestä, eikä tuo nyt hassumpi paikka ollut, näköaloja hieman kaipailtiin.

Keitin syttyi ja paloi loistavasti. Tällä kertaa eväänä oli hirvikebakoita, jotka käristettiin tulilla. Molemmilla oli omat kuumat juomat termareissa, preferenssit kun on erit.

Tajusin ottaa tällä kertaa kokonaisen makuualustan mukaan. Ei ollut hassumpaa pönötellä siinä päällä, ei kastunut housunlahkeet. Päivä paistoi, keitin loimusi (myös risuilla), seura oli mitä parhainta ja ape samoin. Näitä lisää!

ps. kuvat on käsitelty picmonkeyllä, jossa saattaa nörtti vahingossa innostua sarjakuvateemaisiin lisäkkeisiin. Saapi ainakin naaman piiloon.

Seikkailukas lomapyöräily, osa 2

Viime kerralla jäimme Leivonmäen kansallispuistoon kyyn kera rannalle. Aamu oli kuuma- taisi olla kesän pahin/paras hellejakso päällä. Tavarat fillariin ja menoksi - paitsi poljin oli lähes repeytynyt irti!
Olihan se hieman lenkannut ennenkin, mutta nyt oli ilmeisesti kuumuus ja eilisen pitkä matka tuhonneet muovin lopullisesti. No, ilmastointiteippiä kehiin ja uusi yritys. Harmi etten ottanut kuvaa.

Matka keskeytyi heti alkuunsa Leivonmäellä, oli pakko pysähtyä huoltsikalle. Vesitankkasin itseni ja pullot-hiukka nolotti, aamupäivän lämpötila oli jo kolmekymmentä ja hiki oli ensimmäisillä kilometreillä virrannut siihen malliin ettei kahviossa istunut mitenkään freesi ilmestys. Näytin lähinnä siltä että saan sydänkohtauksen millä hetkellä hyvänsä... onneksi kukaan ei huolestunut niin paljon että olisi sitä julkituonut.

Leivonmäeltä päätin fillaroida pikkutietä Kangasniemelle sukuloimaan (saunaan :) ) pikkuteitä pitkin - kammoan nelostien liikennettä aivan liikaa. Opinpa ainakin sen että kartta ei aina kerro onko tie asfaltoitu koko matkalta vai ei. Ja että vastikään sorastettu hiekkatie retkitavaroilla lastatulla fillarilla on aivan h*****tin raskas. Ei kulkenut ei. Pehmeä terävä sora vaan pyörähteli renkaitten alla, ja liikennettä oli juuri sen verran ettei keskellä hieman kovemmalla voinut ajaa. Talutin aikamoisia matkoja tällä etapilla. Kun vihdoin pääsin kääntymään hiekalta pikitielle, olin jo niin poikki että pidin taukoja jolloin söin aina jotain pientä varmaan reilun puolen tunnin välein. Oli tosiaan niin kuumakin että saattoi olla ihan viisasta...

Kunnon ruokatauon päätin pitää heti kun jokin mukava paikka tulisi vastaan. Aika kamalia on fillaroitsijan kannalta nuo tienvarret, jollei halua kauemmas pyyhkäistä. Olin iloisesti yllättynyt kun pysähdyspaikalta yllättäen löytyi rantamaisema ja kivipenkit! Ja kas kummaa, vaikkei minulla ollut enää päivän etapista jäljellä kuin vajaa kolmisenkymmentä kilometriä, tuli lämpötilasta huolestunut sukulaiseni minua vastaan, ja noukki kyytiinsä (ah!ilmastoitu auto!), olipa varustautunut kylmällä siiderilläkin! Mikä onnenpäivä! Matka jatkuikin tuolta eteenpäin vasta muutaman hyvin matossa riiputun päivän jälkeen, ja pyöräkin saatiin korjattua, sekä ajoasentoa korjattua.

Paperillan korttihaaste nro 6: Tuulahdus vanhasta maailmasta

Monelle taitaa otsikon aiheesta tulla mieleen vintage, mutta minulle se tarkoittaa purjelaivoja, vanhoja karttoja ja niiden merihirviöitä. Lisähaasteena annettiin telinekortin rakentelu, ja koitinkin nyt tuollaista kolmiosaista. Piti ihan googlettaa mikä ihme on telinekortti. Näissä monimutkaisemmissa malleissa mietin vain aina että osaako saaja tällaista korttia pystyttää vai katseleeko vain välistä kerroksia :)

Tässä yllä siis kortti niinkuin se kirjekuoresta vastaan tulisi 

                                   ja tässä pystytettynä purjelaiva myrskyssä merihädässä.
                                      Jätin alle/napin viereen tilaa kirjoittaa tervehdys.

Oli vääntämistä kun en minkäänlaisia leikkureita omista, mutta oli pitkästä aikaa myös terapeuttista leikellä ja suunnitella rakenteita. Mustekala näyttää liian söpöltä kun oli tarkoitus tehdä katu-uskottava hirviö, ja paatti jää nyt jotenkin varjoon, mutta pitänee ottaa harjoittelun kannalta. Tykkään kuitenkin!

Addicted to technics haaste #19/maaliskuu

Mixed mediaa pyydeltiin tässä minulle ihan uudessa tekniikkahaasteessa, ja jotain räpelsin kasaan kun aihe kovasti kiinnosti. Ennen en ole tehnyt vaan vain kaukaa muiden töitä ihaillut ( Finnabairin työt on niin siistejä!). Eiköhän tämä kortista käy.

Käytin työssä paperien, pahvien ja kalvojen lisäksi gessoa, tekstuurilunta ja tekstuurihiekkaa (pienoismallihommista :)), liimoja, pienoismallimaaleja (koska niitä meillä löytyy niin monissa väreissä etten ole raaskinut ostaa akryyleja), vesiliukoisia liituja, mustetta, tussia, mikrohelmiä, jotain kangasverkkoa. Ja varmaan jotain mitä en enää muista.

Koristeet joita käytin tein itse tai sitten tuunasin, kello oli alunperin muovinen korupohja, rattaat olivat kyllä muodoltaan aika lähellä nykyistä olomuotoaan.

Oli vaativaa mutta hauskaa. Tarvitsen kyllä ehdottomasti akryyleja ja musteita tulevaisuuden töitä ajatellen.

P*skarteluhaaste #270 - Värit

Puh, meinasipa tulla kiire. Tein nimittäin kaksikin korttia tähän haasteeseen, vaikken itseasiassa kauheasti näistä väreistä pitänytkään. Ja kaksi korttia koska inhosin ensimmäistä... noh, itseasiassa meinasin sitten unohtaa tämän postauksen kirjoittamisen :)

Mutta tässä se nyt sitten on, kaikessa komeudessaan, parempi versio:

Värit eivät nyt taida toistua ihan niinkuin pitäisi, keltainen on jotain ihan muuta... Luonnonvalossa kuvaamalla saisi varmaan paremmat. Mutta pidän! Kerrankin "siisti" kortti, mulla usein tahtoo tulla noita sekalaisempia versioita.

Viime kesän seikkailukas lomapyöräily

Yksi viime kesän parhaita hetkiä koitti, kun starttasin kesäloman puolivälissä fillarini kotipihasta kohti tuntematonta. Vähän jännitti lähteä yksin, mutta samaan aikaan oli mieletön kutina. Kiljuinkin ilosta ääneen ensimmäiset kilometrit ajettuani, ensin piti vain varmistaa ettei kukaan ole kuulemassa.

Suuntasin ensimmäisenä kohti Rutalahtea, josta matka vei Leivonmäen kansallispuistoon. Ennen Rutalahtea oli kuitenkin selätettävä maisemamäki, lämpöähän oli varjossa tuollaiset 27 astetta. Siis sitä varjoahan ei ollut. Mutta oli hienot näkymät.

Kansallispuistossa fillaroin telttailualueelle, kävin uimassa ja kokkasin ruokaa. Ja huomasin ettei aamuksi jäisi tarpeeksi vettä, olin kuluttanut päivän aikana kevyet 4 litraa. No aamukahvin ja puuron saisi kyllä keitettyä.

Yöllä hieman jännitti, taisin olla yksin koko puiston pohjoisosassa. Ei muuten, mutta olin niin väsynyt, että se jännityskin sai yliotteen... pitkälle yöhön kuuntelin kuinka sorsa kettuili rannalla haukkuvalle ketulle (kuinka sopivaa!). Ei olisi kannattanut, kettu sai kuin saikin sorsa-ateriansa, ja minä unen päästä kiinni.

Aamupalaa lopetellessa läheisen kodan kupeessa paikalle pörähti pariskunta vanhempaa väkeä, joista miehelle näytti olevan kova pala että tällainen vanha täti on ihan yksin uskaltautunut näinkin pitkälle :). En tohtinut sitten valaista herraa, että yksinseikkailijoita on maa pullollaan, ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Ja että minähän olin käytännöllisesti katsoen vielä takapihalla....

Pariskunnan perässä paikalle luikerteli myös kyy - läheltä piti ettei puremaa tullut trangiaa pestessä. Pfiuf, yksi asia joka ehkä yksin retkeillessä mietityttää. Jos jotain sattuu, kuten kyynpurema, onko puhelimessa vielä virtaa että saan soitettua apua? Onko fillaristilla tilillä tarpeeksi katetta että saa soitettua taksin kenties pitkältäkin matkalta, jos vamma ei ihan ambulanssia vaadi mutta ajokunto menee? Suojaavat kengät olis jees, mutta mihin ne mahtuvat pyörän kyydissä mukaan kun muuten kenkätarve on lähinnä ajokenkää ja sandaalia? Mitä ottais siis mukaan?

Kuiva Cthulhu

Leivoin taas pullaa. Eilen siis. Jossain vaiheessa loppui kierre- ja puustijaksu ja taikinaa jäi yli. Miksi oi miksi en koskaan muista että puolen litran pullataikina on (kahden hengen talouteen) pirun iso?!

Noh, unohdin että joskus piti tehdä Ood-pullaa jollain geek-ohjeella ja teinkin Suurten Muinaisten Ylipapin. Emme Siilin kanssa kuitenkaan tituleeraa itseämme syväläisiksi, joten hartain toivomukseni on etteivät nämä pikkupatsaat saa Suurta Lonkeropäätä nousemaan vetisestä haudastaan. Asiaa saattaa auttaa se, että unohdin voidella pullat, joten ne kuivuivat. Rusinoitakaan ei ollut. Unohdin pullat myös yöksi pellille, joten ehkä näistä tulee ensi viikolla vanukasta...

P*skarteluhaaste #269

Täti-askartelua heti.

P*skarteluhaasteena inspiroitua kuvasta.
Inspiroitumisesta en tiedä, mutta tykkään lopputuloksesta. Idean sytyttyä aikaa meni kuvauksineen vajaa tunti. Tässä taas tapahtuu vähän kaikkea kun en aina osaa lopettaa.

Mulle tällainen askartelu oli jossain vaiheessa vähän pannassa. Joulukortit sun muut syntyi kyllä, muttei mitään muuten vaan, koska jotenkin en osannut alitajuisesti arvostaa prosessia jossa ei tehdä ns. oikeaa taidetta tai käsityötä. Toivottavasti kukaan ei nyt pahastunut, yritän jotenkin selittää mitä oikein tarkoitan: olen käsityöläinen, tosin laskuja ei sillä tällä hetkellä makseta. Tietyllä lailla jo koulutuksessa ajettiin sellaista harrastelijat vs. ammattilaiset linjaa. En ole paperialalta, mutta olen huomannut että siellä on samoja ajatuksia (no nyt sit loukkasin paperiartesaaneja :) ). Jos jotain esim. paperikoristetta ei ole itse alusta asti väännetty (keräsit kasvit, erottelit kuidut, keitit massan, nostit viiran, värjäsit ja kuvioit, stanssasit huom. itse suunnittelemallasi stanssilla), niin kyseistä osto- tai saatua koristetta ei saa käyttää. Vaikka tekisit "vain" joulukortteja itselle. Koska se on noloa se. *toim.huom. ymmärrän kyllä tekijänoikeudet, siitä ei nyt tässä vaan ole kyse.
No, onneksi huomasin, että jos haluaa jotain tehdä, on viisainta olla välittämättä muiden mielipiteistä. Eikä kellään ole aikaa tehdä kaikkea alusta. Miksi pitäisikään?

Minulle paperiaskartelu on nykyään terapiaa. Ajatusta noin sen kummemmin selittämättä.
Sen lisäksi nautin suunnattomasti nykyisistä askartelumateriaaleista. Voi taivas mitä kaikkea ihanaa onkaan maailma pullollaan, kun vertaa siihen millaista oli kun neljännesvuosisata sitten aloitin tutustumaan paperiin ja askarteluun ylipäänsä. (Jätetään ne lapsuusajan askartelut nyt pois luvuista.)
Näitä mun terapiakortteja sun muita saattaapi siis säännöllisesti vilahdella blogissa, nämä haasteet kun ovat helppo tapa saada juttuja valmiiksi nopeassa ajassa.

Risukeitinkekkerit

Moi!

Minä olen Kettu, kohta keski-ikäistyvä immeinen. Tervetuloa mun uuteen blogiin!

Halusin itselleni paikan johon voin tallettaa meidän perheen lähiretket ja joskus kaukaisemmatkin, ja jossa voin kirjoittaa mistä vaan ja olla ihan oma itseni.

Mun seikkailut on seikkailuja mun mittakaavassa. Kiipeän matalalle ja valloitan kukkuloita ennemmin kuin vuoria. 

Tämä blogi toiminee myös tallennuspaikkana mun terapiataiteiluille ja itseilmaisulle sekä täti-askartelulle ja niiden haasteosallistumiselle. Ennen pidin kaiken kauniisti eri lokeroissa mutta en enää jaksa. Meillä kaikilla kun on niitä omia puolia miljoona, niin tuntuu vaikealta alkaa erottelemaan niitä myös vapaalla.

Mutta nyt siis Risukeittimen eka kerta! käytössä! Lettukestit lähimetsässä!

Käytiin sunnuntaina parin kilsan päässä kotiovelta testaamassa vastatehtyä risukeitintä. Valmistin aamulla, ajatuksena oli nauttia kauniista auringonpaisteisesta päivästä. Noh, aika harmaata oli kun iltapäivällä lähdettiin... :)

Pöljänpolkuja perille, eikä edes päästy mihin oltiin menossa kun puhti loppui kesken. Poikettiin sitten vain polulta sata metriä sivuun, ja keitin tulille. Oppitunti numero yksi : kaikkien risujen ei kannata olla märkiä. Oppitunti numero kaksi : tee jäähtyy talvella kuksassa nopeasti.

Hauskaa kyllä oli, ja yhdet letutkin saatiin syödäksemme. Ensi kerralla kuivaa puuta mukaan ja aiemmin matkaan.