Minä olen Kettu, kohta keski-ikäistyvä immeinen. Tervetuloa mun uuteen blogiin!
Halusin itselleni paikan johon voin tallettaa meidän perheen lähiretket ja joskus kaukaisemmatkin, ja jossa voin kirjoittaa mistä vaan ja olla ihan oma itseni.
Mun seikkailut on seikkailuja mun mittakaavassa. Kiipeän matalalle ja valloitan kukkuloita ennemmin kuin vuoria.
Tämä blogi toiminee myös tallennuspaikkana mun terapiataiteiluille ja itseilmaisulle sekä täti-askartelulle ja niiden haasteosallistumiselle. Ennen pidin kaiken kauniisti eri lokeroissa mutta en enää jaksa. Meillä kaikilla kun on niitä omia puolia miljoona, niin tuntuu vaikealta alkaa erottelemaan niitä myös vapaalla.
Mutta nyt siis Risukeittimen eka kerta! käytössä! Lettukestit lähimetsässä!
Käytiin sunnuntaina parin kilsan päässä kotiovelta testaamassa vastatehtyä risukeitintä. Valmistin aamulla, ajatuksena oli nauttia kauniista auringonpaisteisesta päivästä. Noh, aika harmaata oli kun iltapäivällä lähdettiin... :)
Pöljänpolkuja perille, eikä edes päästy mihin oltiin menossa kun puhti loppui kesken. Poikettiin sitten vain polulta sata metriä sivuun, ja keitin tulille. Oppitunti numero yksi : kaikkien risujen ei kannata olla märkiä. Oppitunti numero kaksi : tee jäähtyy talvella kuksassa nopeasti.
Hauskaa kyllä oli, ja yhdet letutkin saatiin syödäksemme. Ensi kerralla kuivaa puuta mukaan ja aiemmin matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti