Seikkailukas lomapyöräily, osa 2

Viime kerralla jäimme Leivonmäen kansallispuistoon kyyn kera rannalle. Aamu oli kuuma- taisi olla kesän pahin/paras hellejakso päällä. Tavarat fillariin ja menoksi - paitsi poljin oli lähes repeytynyt irti!
Olihan se hieman lenkannut ennenkin, mutta nyt oli ilmeisesti kuumuus ja eilisen pitkä matka tuhonneet muovin lopullisesti. No, ilmastointiteippiä kehiin ja uusi yritys. Harmi etten ottanut kuvaa.

Matka keskeytyi heti alkuunsa Leivonmäellä, oli pakko pysähtyä huoltsikalle. Vesitankkasin itseni ja pullot-hiukka nolotti, aamupäivän lämpötila oli jo kolmekymmentä ja hiki oli ensimmäisillä kilometreillä virrannut siihen malliin ettei kahviossa istunut mitenkään freesi ilmestys. Näytin lähinnä siltä että saan sydänkohtauksen millä hetkellä hyvänsä... onneksi kukaan ei huolestunut niin paljon että olisi sitä julkituonut.

Leivonmäeltä päätin fillaroida pikkutietä Kangasniemelle sukuloimaan (saunaan :) ) pikkuteitä pitkin - kammoan nelostien liikennettä aivan liikaa. Opinpa ainakin sen että kartta ei aina kerro onko tie asfaltoitu koko matkalta vai ei. Ja että vastikään sorastettu hiekkatie retkitavaroilla lastatulla fillarilla on aivan h*****tin raskas. Ei kulkenut ei. Pehmeä terävä sora vaan pyörähteli renkaitten alla, ja liikennettä oli juuri sen verran ettei keskellä hieman kovemmalla voinut ajaa. Talutin aikamoisia matkoja tällä etapilla. Kun vihdoin pääsin kääntymään hiekalta pikitielle, olin jo niin poikki että pidin taukoja jolloin söin aina jotain pientä varmaan reilun puolen tunnin välein. Oli tosiaan niin kuumakin että saattoi olla ihan viisasta...

Kunnon ruokatauon päätin pitää heti kun jokin mukava paikka tulisi vastaan. Aika kamalia on fillaroitsijan kannalta nuo tienvarret, jollei halua kauemmas pyyhkäistä. Olin iloisesti yllättynyt kun pysähdyspaikalta yllättäen löytyi rantamaisema ja kivipenkit! Ja kas kummaa, vaikkei minulla ollut enää päivän etapista jäljellä kuin vajaa kolmisenkymmentä kilometriä, tuli lämpötilasta huolestunut sukulaiseni minua vastaan, ja noukki kyytiinsä (ah!ilmastoitu auto!), olipa varustautunut kylmällä siiderilläkin! Mikä onnenpäivä! Matka jatkuikin tuolta eteenpäin vasta muutaman hyvin matossa riiputun päivän jälkeen, ja pyöräkin saatiin korjattua, sekä ajoasentoa korjattua.