Suuntasin ensimmäisenä kohti Rutalahtea, josta matka vei Leivonmäen kansallispuistoon. Ennen Rutalahtea oli kuitenkin selätettävä maisemamäki, lämpöähän oli varjossa tuollaiset 27 astetta. Siis sitä varjoahan ei ollut. Mutta oli hienot näkymät.
Kansallispuistossa fillaroin telttailualueelle, kävin uimassa ja kokkasin ruokaa. Ja huomasin ettei aamuksi jäisi tarpeeksi vettä, olin kuluttanut päivän aikana kevyet 4 litraa. No aamukahvin ja puuron saisi kyllä keitettyä.
Yöllä hieman jännitti, taisin olla yksin koko puiston pohjoisosassa. Ei muuten, mutta olin niin väsynyt, että se jännityskin sai yliotteen... pitkälle yöhön kuuntelin kuinka sorsa kettuili rannalla haukkuvalle ketulle (kuinka sopivaa!). Ei olisi kannattanut, kettu sai kuin saikin sorsa-ateriansa, ja minä unen päästä kiinni.
Aamupalaa lopetellessa läheisen kodan kupeessa paikalle pörähti pariskunta vanhempaa väkeä, joista miehelle näytti olevan kova pala että tällainen vanha täti on ihan yksin uskaltautunut näinkin pitkälle :). En tohtinut sitten valaista herraa, että yksinseikkailijoita on maa pullollaan, ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Ja että minähän olin käytännöllisesti katsoen vielä takapihalla....
Pariskunnan perässä paikalle luikerteli myös kyy - läheltä piti ettei puremaa tullut trangiaa pestessä. Pfiuf, yksi asia joka ehkä yksin retkeillessä mietityttää. Jos jotain sattuu, kuten kyynpurema, onko puhelimessa vielä virtaa että saan soitettua apua? Onko fillaristilla tilillä tarpeeksi katetta että saa soitettua taksin kenties pitkältäkin matkalta, jos vamma ei ihan ambulanssia vaadi mutta ajokunto menee? Suojaavat kengät olis jees, mutta mihin ne mahtuvat pyörän kyydissä mukaan kun muuten kenkätarve on lähinnä ajokenkää ja sandaalia? Mitä ottais siis mukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti